Nyypposet, ruusunmarjojen inspiroimat kämmekkäät

Malli: Nyypposet

Lanka: Mondial Superwool, 100% merinovilla, 75 g

Puikot: 3 mm

Kämmekkäät on kätevät ensin alkusyksystä sellaisenaan, sitten sään viiletessä sormikkaiden kanssa. Polkupyörällä ajellessa sormet rullautuu kuitenkin tuulelta suojaan. Nämä lämmittää käsiä päältä.

Superwool oli tuliainen Roomasta. Ainut ohjeistus oli tuoda jotain missä ei ole tekokuituja. On tämä pehmeää, siloista herkkulankaa.

Lehahda punaan, varise keltaisena, taitu oranssiin

Malli: Elegant Ribbed Stockings; Favorite Socks/Ann Budd

Lanka: Novita Nalle aloevera, nöttöstä vajaa 100 g

Puikot: 3 mm

Tilpehööri: 1,5 m oranssia nauhaa

Äiti lainasi ystävällisesti jalkansa sukkamalliksi ja sai palkaksi mitäs muuta kuin kyseiset syysoranssinväriset lämmikkeet.

Haksahdin Nalleen elokuussa sävyn takia. Kuin kettu Anttilan hyllyssä. Ei tämä taida ihan hehkua, mutta yksi tuloillaan olleen vuodenajan väreistä tehosi silti.

Mehevyys ja täyteläisyys langasta puuttuu kaiken öljyämisen jälkeenkin. Niinpä lyhensin sukkaa ohjeen pituudesta, jotta yksi 100 g:n kerä riitti.

Ohitin mallin varsinaisen jujun, mikä oli muotoilla pitkää vartta vaihtelemalla puikkokokoa. Sipsautin kolmosilla koko pätkän.

Tyttömäistä

Aavan kaulaliina; n. 160 x 15 cm

Lanka: Marks&Kattens Karusell, merinovilla, 110g

3,5 mm puikot

puuvillanauhaa ja muliinilankaa

Jostain syystä miellän, että ainaoikein sopii lapselle tuleviin neuleisiin erityisen hyvin. Se näyttää siltä. Lisäksi helppo toteutus oli sopiva pehmeä lasku mulle muutaman kuukauden neulomishuilin jälkeen.

Mutta piristävinä ratkottavina tuli vastaan pari mutkaa, joista toinen oli aurinkorasvakohellus. Neuloin laiskimus pätkän rasvatuin käsin, ja kaulaliina värjääntyi tältä matkalta violetin sävyyn. Vaikka mistä kulmasta katsoi ja eri valoissa niin selvä raita siinä oli. Valmis huivi pääsi kylpyyn, eikä tahraa enää huomaa.

5 25 g:n pikkukerää ennusti kymmentä pääteltävää langanpäätä. Vaikka ei sen enempää, silti ei huvittanut kuin alku ja loppu. Superwash-käsitellyn Karusellin säikeet eivät takertuneet käsien välissä hangaten kovin helposti toisiinsa, haaste. Harjottelin ja yritin silti tehdä langanliitäntäkohdista mahdollisimman huomaamattomia. Rullasin lankaa auki ja revin osan säikeistä pois ohentaen sitä. Neulalla pujottelin ja hieroin vedellä kostutettua vaihdoskohtaa.

Toivottavasti on pehmeä ja lämmin. Niminauhan laitoin että huivissa on edes joku hauska yksityiskohta.

Siniset iltasukat

Malli: Evening Stockings for a Young Lady, Knitting Vintage Socks

Lanka: Phildar Preface; 70% villa, 30% polyamidi;

50 g - 193 m, 100 g

Puikot: 2 mm; tiheys 34 s/46 krs - 10 cm

Sukat on tehty muuten ohjeesta tapittaen, paitsi varteen tuli mallikerta tai pari lisää, kantapäästä vähensin kerroksia, ja varpaat on kavennettu vähemmän äkkijyrkästi. Lisäpituus sääreen ei olisi ollut pahitteeksi, mutta simppeli mallineule puudutti. Tässä on mun ensimmäiset siniset villasukat kuitenkin.

Langasta ei ole sen kummempaa raportoitavaa, ihan hyvältä se tuntui. Tämän vahvuiset sukkalangaksi kelpaavat yksiväriset villaylivoima koostumuksella ovat täällä vähän kortilla, jos haluaa langan samantien. Tai sitten pitää tutkia valikoimia tarkemmin. Pienestä lankaputiikista löytyi onneksi tämä, mutta värivalikoimakin oli pieni.

Tiheys on pahvimaisempaa kuin lankavyötteen suositus, mutta napakkuus tuntuu sukissa hyvältä! Ne on ihanasti vähän jämäkämmät kuin mun sukat yleensä, ja pysyy jaloissa lupaavasti. Tykkään, vaikkakin oma fiilis on enemmän vintage kuin nuori neito.

Norotellen kärjestä varteen

Malli: perussukka kärkialoituksella

Lanka: Noro Kureyon Sock Yarn,

värikoodi S185, 70 g

Puikot: 2,5 mm

Taas sukat. Mutta piti testata tuo lanka. Täytyy myöntää, että noron sukkalanka on persoonallista. Kaikki muut sen piirteet lienee makuasioita paitsi solmut. Hämmentävä materiaali. Kerä oli mun ensimmäinen, mutta en osaa sanoa oliko se viimeinen. Sukkalangan olemus sai aikaan nurinaa, mutta ehkä lämpenen hitaasti.

Mulle uutta langan lisäksi oli neuloa sukka kärjestä aloittaen. Vähän hitaanlaisesti pääsen tositoimiin näiden uusien tekniikoiden kanssa. Sujui se ihan hyvin, kantapää osui nappikohtaan ensiyrittämällä. Pitää tutkia joskus muitakin variaatioita, tässä neuloin ensin kantapään ja sitten kiilakavennukset. Varsi ei kiinnosta kuin väriensä puolesta, sillä se on 2o2n. Mun päättelemä reuna ei ole ihan niin kimmoisa ja hyvä kuin luotu.

Väri-iloittelua vai värisekamelskaa. Tässä norossa taitaa olla hieman maanläheiset sävyt.

Huivin jälkilämmössä syntyneet

Child's First Sock kirjasta Knitting Vintage Socks

Lanka Lorna's Laces Shepherd Sock, 84 g;

80% villa, 20% nylon

väri "Manzanita"

puikot 2½

Tuntui hyvältä tehdä pitkästä aikaa villasukat! Ja pitihän mun vihdoin ja viimein korkata tuo kirja. Sukat neuloin muuten ohjeen mukaan, mutta varressa on kuvion toistoja 7:n sijaan 8. On pakko tehdä ihan aina varteen vähän ekstraa ohjeeseen verrattuna. Taipumusta vois perustella vaikka sillä, että saa lankaa käyttöön eikä hukkakerälle tai niin, että kun mallin tekeminen sujuu, tekee mieli porskutella sujuvasti jatkoajalle.

Shepherd Sock solidlankoihin ei varmaan voi kyllästyä ikinä, ja lisätenhoa tuo sen suhteellisen vaikea saatavuus.

Poimin kantalapun reunasta kokeeksi silmukat puolta numeroa pienemmillä puikoilla. En neulo niitä ikinä kiertäen, koska näin ne takuuvarmasti erottuvat muusta joukosta. Sinne ne katosivat pieninä ja sievinä kantalapun reunan alle, tosin eipä tuossa eroa taida olla havaittavissa muihin sukkiin. Tulipa testattua.

Ostoslistalla lukee välikoon sukkapuikot koko 2,25. Tykkäisin puisista, mutta mietityttää kestääkö ne poikki rasahtamatta. Lisäksi monet tuntuu olevan normipituutta pätkempiä.

Shetland Tea Shawl

Ohje löytyy kirjasta A gathering of lace

Lankana teetee Elegant, 136 g; 50 g = 500 m;

70% kampavilla, 30% tussahsilkki,

jojobaöljy, aloe vera, e-vitamiini

Puikkokoko 3,5 mm

Aloin tehdä huivia ihanan verkkomaisen diamond madeira-kaavion takia. Keskustan umpiomainen shetland fern ja horseshoe sekä reunafyrry beechleaf edging teki mieli harppoa yli, vaikka tietysti ne ovat tärkeä osa valmista huivia. En tiedä mikä tuossa reikäisimmässä osuudessa kiehtoo, ehkä vinoneliömäiset keveät lankojen varassa leijailevat kuviot.

Se piti vaan neuloa maltillisesti vaihe vaiheelta. Ohje ei onneksi ole kaavioiden jatkuvaa kyttäämistä vaativa hermoprässi, sillä muutaman silmukan pituinen mallikerta toistuu samana koko kerroksen.

Haastavin vaihe oli jokusen aloitusyrityksen vaatinut ensimmäinen kierros. Piti laittaa neljä metallista sukkapuikkoa, ohut luisuva lanka ja vaivainen pikkumäärä silmukoita kuriin.

Elegantin väri 118 on syvä puhdas punainen. Tuntuma on pehmeä, sileä ja sopivan ohut, eikä lanka kiertynyt selvittelyä vaativiin solmuntapaisiin.

Olihan siinä sopivasti väkertämistä, joten sen valmistumista sai juhlia. Herkuttelin leivoksella kun 115. nuppineula oli irti.