Siniset iltasukat

Malli: Evening Stockings for a Young Lady, Knitting Vintage Socks

Lanka: Phildar Preface; 70% villa, 30% polyamidi;

50 g - 193 m, 100 g

Puikot: 2 mm; tiheys 34 s/46 krs - 10 cm

Sukat on tehty muuten ohjeesta tapittaen, paitsi varteen tuli mallikerta tai pari lisää, kantapäästä vähensin kerroksia, ja varpaat on kavennettu vähemmän äkkijyrkästi. Lisäpituus sääreen ei olisi ollut pahitteeksi, mutta simppeli mallineule puudutti. Tässä on mun ensimmäiset siniset villasukat kuitenkin.

Langasta ei ole sen kummempaa raportoitavaa, ihan hyvältä se tuntui. Tämän vahvuiset sukkalangaksi kelpaavat yksiväriset villaylivoima koostumuksella ovat täällä vähän kortilla, jos haluaa langan samantien. Tai sitten pitää tutkia valikoimia tarkemmin. Pienestä lankaputiikista löytyi onneksi tämä, mutta värivalikoimakin oli pieni.

Tiheys on pahvimaisempaa kuin lankavyötteen suositus, mutta napakkuus tuntuu sukissa hyvältä! Ne on ihanasti vähän jämäkämmät kuin mun sukat yleensä, ja pysyy jaloissa lupaavasti. Tykkään, vaikkakin oma fiilis on enemmän vintage kuin nuori neito.

Norotellen kärjestä varteen

Malli: perussukka kärkialoituksella

Lanka: Noro Kureyon Sock Yarn,

värikoodi S185, 70 g

Puikot: 2,5 mm

Taas sukat. Mutta piti testata tuo lanka. Täytyy myöntää, että noron sukkalanka on persoonallista. Kaikki muut sen piirteet lienee makuasioita paitsi solmut. Hämmentävä materiaali. Kerä oli mun ensimmäinen, mutta en osaa sanoa oliko se viimeinen. Sukkalangan olemus sai aikaan nurinaa, mutta ehkä lämpenen hitaasti.

Mulle uutta langan lisäksi oli neuloa sukka kärjestä aloittaen. Vähän hitaanlaisesti pääsen tositoimiin näiden uusien tekniikoiden kanssa. Sujui se ihan hyvin, kantapää osui nappikohtaan ensiyrittämällä. Pitää tutkia joskus muitakin variaatioita, tässä neuloin ensin kantapään ja sitten kiilakavennukset. Varsi ei kiinnosta kuin väriensä puolesta, sillä se on 2o2n. Mun päättelemä reuna ei ole ihan niin kimmoisa ja hyvä kuin luotu.

Väri-iloittelua vai värisekamelskaa. Tässä norossa taitaa olla hieman maanläheiset sävyt.

Huivin jälkilämmössä syntyneet

Child's First Sock kirjasta Knitting Vintage Socks

Lanka Lorna's Laces Shepherd Sock, 84 g;

80% villa, 20% nylon

väri "Manzanita"

puikot 2½

Tuntui hyvältä tehdä pitkästä aikaa villasukat! Ja pitihän mun vihdoin ja viimein korkata tuo kirja. Sukat neuloin muuten ohjeen mukaan, mutta varressa on kuvion toistoja 7:n sijaan 8. On pakko tehdä ihan aina varteen vähän ekstraa ohjeeseen verrattuna. Taipumusta vois perustella vaikka sillä, että saa lankaa käyttöön eikä hukkakerälle tai niin, että kun mallin tekeminen sujuu, tekee mieli porskutella sujuvasti jatkoajalle.

Shepherd Sock solidlankoihin ei varmaan voi kyllästyä ikinä, ja lisätenhoa tuo sen suhteellisen vaikea saatavuus.

Poimin kantalapun reunasta kokeeksi silmukat puolta numeroa pienemmillä puikoilla. En neulo niitä ikinä kiertäen, koska näin ne takuuvarmasti erottuvat muusta joukosta. Sinne ne katosivat pieninä ja sievinä kantalapun reunan alle, tosin eipä tuossa eroa taida olla havaittavissa muihin sukkiin. Tulipa testattua.

Ostoslistalla lukee välikoon sukkapuikot koko 2,25. Tykkäisin puisista, mutta mietityttää kestääkö ne poikki rasahtamatta. Lisäksi monet tuntuu olevan normipituutta pätkempiä.

Shetland Tea Shawl

Ohje löytyy kirjasta A gathering of lace

Lankana teetee Elegant, 136 g; 50 g = 500 m;

70% kampavilla, 30% tussahsilkki,

jojobaöljy, aloe vera, e-vitamiini

Puikkokoko 3,5 mm

Aloin tehdä huivia ihanan verkkomaisen diamond madeira-kaavion takia. Keskustan umpiomainen shetland fern ja horseshoe sekä reunafyrry beechleaf edging teki mieli harppoa yli, vaikka tietysti ne ovat tärkeä osa valmista huivia. En tiedä mikä tuossa reikäisimmässä osuudessa kiehtoo, ehkä vinoneliömäiset keveät lankojen varassa leijailevat kuviot.

Se piti vaan neuloa maltillisesti vaihe vaiheelta. Ohje ei onneksi ole kaavioiden jatkuvaa kyttäämistä vaativa hermoprässi, sillä muutaman silmukan pituinen mallikerta toistuu samana koko kerroksen.

Haastavin vaihe oli jokusen aloitusyrityksen vaatinut ensimmäinen kierros. Piti laittaa neljä metallista sukkapuikkoa, ohut luisuva lanka ja vaivainen pikkumäärä silmukoita kuriin.

Elegantin väri 118 on syvä puhdas punainen. Tuntuma on pehmeä, sileä ja sopivan ohut, eikä lanka kiertynyt selvittelyä vaativiin solmuntapaisiin.

Olihan siinä sopivasti väkertämistä, joten sen valmistumista sai juhlia. Herkuttelin leivoksella kun 115. nuppineula oli irti.

Varaslähtö keväisen vihreään

Täällä Vaasassa järjestettiin kädentaitomessut viime viikonloppuna 7.-8.2.2009. Uteliaisuus voitti, vaikka olin hiukan käärmeissäni 8€:n sisäänpääsymaksusta. Mielestäni se on aivan suhteettoman kallis hinta siitä, että pääsee salin puolelle ostoksille. Oikeastaan ei edes kiinnosta selitykset, mistä kaikesta tiketin hintava euromäärä koostuu. Asiakkaana tilanne tuntuu yhtä kummalliselta kuin marketin ovella olisi lipuntarkastus. Kameran käyttö kiellettiin, joten raportti on sitten sanallinen ja hieman tympeä, kauniita tuotteita olisi ollut kivempi hehkuttaa kuvin.

Työnäytöksiä soisi näkevänsä enemmän. Kierroksellani törmäsin ainoastaan kahteen, sukanneulojaan ja neulahuovuttajaan.

Mutta Kaskisista tuleva sinivihreä keramiikka saa aina aikaan täydennyshaluja, ja Titityyn lankaosasto on neulovan naisen karkkikauppa. Niin lumoavia lankoja. En revennyt kuitenkaan ostamaan paria pilvenhattaraista mohairsilkkivyyhtiä enempää. Neulomisesta kipeytyvä käsi on hyvä hillitsijä.

Paperipussissa kotiin lähti kevyt ihanainen saalis, kaksi 25 g:n vyyhtiä Silk Cloudia. Ulkona sataa lunta ja pakkasta on -8˚c, mutta kerijän ajatus otti varaslähdön kevääseen. Jotenkin tuo vihreä alkaa näihin aikoihin...

Mutta onnettoman keskeneräinen on eräs jouluna aloitettu joulunpunainen etana, Shetland Tea Shawl. Toisaalta Diamond Madeira-mallikertaa on sen verran mielenkiintoista tehdä, ettei tällä kiire olekaan, mitä nyt väripäivityksen tarvitsisi.

Ihanaa, ne on vyyhtilankoja

Lorna`s Laces Shepherd Sock "Manzanita" seuralaisenaan Teetee Elegant, väri 118

Ei edes silloin, kun kerin merinosilkkiä Laminaria huiviin käsipelillä tuolin selkänojalta 1400 m + 1400 m pätkät, käynyt mielessä hankkia puuhaan suunniteltuja apulaitteita.

Olen nimittäin hulluna käsin kerimiseen. Se on ensitutustumista materiaaliin. Touhu on kuin kiireetöntä dreijaamista langalla, kerä kasvaa ja muotoutuu käsissä. Villa lepää rennosti pingottamattomana. Valmiit pehmeät kerät ovat hauskasti jokainen itsensä näköisiä. Lanka kuorii kerää neulottaessa ulkopinnalta sisäosaa kohti.

Ehkä tämä hupsu ihastus johtuukin vain siitä, etten ole tottunut kätevämpään ja nopeampaan tapaan hoidella vyyhti vempaimilla neulontakuntoon.

Sormista aloitetut vol 2

Ohje: palmikkoketju kirjasta Viikinkineuleet,

muilta osin eteneminen ilman

Lanka: SandnesGarn tummanvihreä alpakka, 88 g

Puikot: 3 mm

Tein sormista ranteeseen päin neulotut sormikkaat, joissa on peukalokiila. Toisena ekstrajuttuna edellisiin verrattuna kämmenen päällä on pieni Lavoldilta lainattu kuvio monipuolistamassa näkymiä.

Kolmen millin puikoilla alpakkalangan neuletiheys asettui mun käsialalla tarpeeksi tönköksi pitämään jonkun verran tuulta. Toivottavasti näistä tuli näin myös kestävät. Ranneosa ylettyy suorana pitkälle kyynärvartta. Käytössä se laskostuu tuulipadoksi hihansuuaukkoon.

Olen omatekemien sormikkaiden, kämmekkäiden, huivien ja sukkien himokäyttäjä. Lapasia tulee pidettyä hieman harvemmin, vaikka ne suloisen talviset ovatkin. Nollakelisormikkaille on enemmän käyttöpäiviä sään puolesta.