Täällä Vaasassa järjestettiin kädentaitomessut viime viikonloppuna 7.-8.2.2009. Uteliaisuus voitti, vaikka olin hiukan käärmeissäni 8€:n sisäänpääsymaksusta. Mielestäni se on aivan suhteettoman kallis hinta siitä, että pääsee salin puolelle ostoksille. Oikeastaan ei edes kiinnosta selitykset, mistä kaikesta tiketin hintava euromäärä koostuu. Asiakkaana tilanne tuntuu yhtä kummalliselta kuin marketin ovella olisi lipuntarkastus. Kameran käyttö kiellettiin, joten raportti on sitten sanallinen ja hieman tympeä, kauniita tuotteita olisi ollut kivempi hehkuttaa kuvin.
Työnäytöksiä soisi näkevänsä enemmän. Kierroksellani törmäsin ainoastaan kahteen, sukanneulojaan ja neulahuovuttajaan.
Mutta Kaskisista tuleva sinivihreä keramiikka saa aina aikaan täydennyshaluja, ja Titityyn lankaosasto on neulovan naisen karkkikauppa. Niin lumoavia lankoja. En revennyt kuitenkaan ostamaan paria pilvenhattaraista mohairsilkkivyyhtiä enempää. Neulomisesta kipeytyvä käsi on hyvä hillitsijä.
Paperipussissa kotiin lähti kevyt ihanainen saalis, kaksi 25 g:n vyyhtiä Silk Cloudia. Ulkona sataa lunta ja pakkasta on -8˚c, mutta kerijän ajatus otti varaslähdön kevääseen. Jotenkin tuo vihreä alkaa näihin aikoihin...
Mutta onnettoman keskeneräinen on eräs jouluna aloitettu joulunpunainen etana, Shetland Tea Shawl. Toisaalta Diamond Madeira-mallikertaa on sen verran mielenkiintoista tehdä, ettei tällä kiire olekaan, mitä nyt väripäivityksen tarvitsisi.
Paperipussissa kotiin lähti kevyt ihanainen saalis, kaksi 25 g:n vyyhtiä Silk Cloudia. Ulkona sataa lunta ja pakkasta on -8˚c, mutta kerijän ajatus otti varaslähdön kevääseen. Jotenkin tuo vihreä alkaa näihin aikoihin...
Mutta onnettoman keskeneräinen on eräs jouluna aloitettu joulunpunainen etana, Shetland Tea Shawl. Toisaalta Diamond Madeira-mallikertaa on sen verran mielenkiintoista tehdä, ettei tällä kiire olekaan, mitä nyt väripäivityksen tarvitsisi.