Vihreä huivi

Malli: Laminaria

Lanka: Grignasco Merinosilk kaksinkertaisena, 146 g, väri nro 339

Puikot: 4,5 mm, 80 cm addin pitsipyöröpuikko

Ohjeesta: tein isomman koon eli Shawl-ohjeen mukaan,

mutta toistin Blossom- kaaviota 9 kertaa

Melkein aina merikaupungissa tuulee, mutta päivällä puhisi lehtiä lennättävästi, ja myös Laminaria sai kyytiä. Oikeasta alareunasta ei kisko avustaja tai koira, vaan itse syyspuhuri. Tätä on neulottu niin kauan, että kunnon tuuletus pölyistä oli oikeastaan paikallaan. Ja villa alkaa tuoksua ihanalta ulkoilun jäljiltä.

Meinasin antaa hieman synkkäluonteisia arvioita ykkösosion umpinaisuudesta ja kukkavyöhykkeestäkin oli jotain, mutta mitä pienistä. Oikeasti olen erittäin tyytyväinen, että yleensäkin pystyin neulomaan eli käsi kesti. Tein huivia hissukseen, aloittaen heinäkuun puolenvälin jälkeen.

Liekö johtunut kiireettömästä etenemisestä vai mistä, mutta tämä oli ensimmäinen pitsinen huivitekele, joka kulki ensimmäisestä silmukasta viimeiseensä ns. putkeen. Olen tottunut siihen, että ensimmäinen aloitus on yritelmä, mutta tämä käynnistyi heti, ja soljui vailla virheen virhettä tai ainuttakaan purettua silmukkaa. Joskus kiva noinkin, vaikka voi siitäkin nauttia, että pääsee kesyttämään kuvion.

Reunasilmukka, joka nostetaan neulomatta, 2:sta ja 3:sta silmukasta vuoroin neulomalla ja langankierroilla yhdeksän silmukkaa, kolme langankiertoa peräkkäin sekä päättelykierros, joka tehdään kahdella langalla, tai neljällä jos neuloo jo valmiiksi tuplavahvuudella, siinä meikäläiselle uusia juttuja pitsihuivin tekemisessä, ja syitä valita puikoille tämä malli.

Kokoa löytyy harteille leviteltäväksi, mutta tämä pehmoisuus pääsee kaulalle lämmittämään monina ohuina kerroksina tai rutussa, jos asiaa tarkastellaan kuvioiden kannalta. Mutta niillä oli eniten merkitystä tekoprosessina. Nuo reunassa olevat vastakkaiset lehdet on silti mun lemppari tässä huivissa.

Kyllä tiesi pingotettaessa mihin pistellä nuppineulat

Yksi terve käsi ja halu neuloa

Oikean käden kyynärvarren ja ranteen tietämillä on neulomisen aiheuttama rasitusvamma. Hoitona on ollut neulomisvieroitusta juhannuksesta. Alkuvaiheessa otin myös särkylääkettä, käytin kylmähoitoa, venyttelin alueen lihaksia, hieroin kevyesti ja lepuutin kättä monesta muustakin tehtävästä. Vaikka kyynärvarsi hiljalleen toipui parempaan kuntoon, on tilanne nyt se, että käsi ei vieläkään kestä neulomista muutamaa minuuttia kauempaa alkamatta kipeytyä lisää.

Tilasin kuitenkin lankaa ja ostin neulekirjankin. Katselen blogeja ja laitan mielenkiintoisia huiviohjeita suosikkeihin. Ehkä täältä tullaan vielä. Tekeillä on Laminaria, tosin etenemisen vauhdittomuus on omaa luokkaansa. Pitää varoa ettei innostu liikaa, mikä on sinänsä aika surullista.

Keskikesän pitsihuivi

Malli:Aquila

Lanka: Cherry Tree Hill; Suri Alpaca Lace, 100 g/800 m, väri Brick

Puikot: 3,5 mm

Lanka on tunnultaan ihanaa, pehmoista ja tarpeeksi ohutta, jotta kevyt tuulenvire voi napata tuosta noin vain huivin helmaa rullalle. Vaikka Suri Alpaca Lace ei cobwebbiä olekaan, niin vähintään puoliseittimäistä silti, ja tästä piirteestä johtuen suhtautumiseni oli siihen huivin alkukerroksilla pidättyväisesti ilmaistuna ristiriitainen.

Tykästyin Aquilaan ensivilkaisulla. Siinä ei jotenkin ole mitään liikaa eikä liian vähän. Mun makuun kaikki on kohdallaan. Kiitos ja niiaus suunnittelijalle, jos hän tänne eksyy.

Huivin pingotuksessa käytin nuppineulojen lisäapuna ensimmäistä kertaa vahvaa ja joustamatonta virkkauslankaa. Sillä sai helposti ja kauniisti esiin kaarevan muodon.

Violetti huivi

Malli: Lace Ribbon Scarf

Lanka: Wetterhoffin Sivilla, väri nro 914, 122g

Puikot: 4,5 mm pitsipyörö

Mitat: n. 260 x 25 cm

Kamera löysi langasta melkein joka kuvaan uuden värisävyn, eikä mikään sen tulkinnoista ole täsmälleen oikea. Lace Ribbon oli helppo ja hauska malli tehdä. Yhtäkkiä se ylettyi syliin, ja siitä matka jatkui kuin huomaamatta lattialle. Violetissa huivissani on pienenpieni kaavion liian nopeasta vilkaisusta johtuva virhe. Tein langankierron ja kavennuksen rivillä 23, vaikka se olisi pitänyt neuloa kuten rivi 11. Itseasiassa huomasin asian vasta äsken tehdessäni linkkiä ohjeen sivulle. Näin sitä voi ihminen tikuta kolmatta metriä ilman että mikään hälyttää, onnellisen tietämättömänä. Tämä on kuitenkin ensimmäinen valmiiksi asti neulomani pitkä huivi. En pingottanut sitä. Tekele sai vesikylvyn, jonka jälkeen levittelin sen auki pyyhkeen päälle kuivumaan.

Rupikonna

Malli: Huovutettu läpällinen laukku

Lanka: Novitan Huopanen

Puikot: 6 mm sukkapuikot

Lähtikö väriä huovutusoperaatiossa vai oliko lanka alunperin haalistuneen oloista, en muista, sillä neuloin laukun jo viime syksynä. Lopputulos ei ollut mielikuvan kaltainen, ja napin kiinnityskin kesti yli puoli vuotta. Nyt veska on valmis, mutta ei tämä torille pääse. Huopuikin rumasti. Keksin, että sisäpuolella on oltava kännykkätasku, se näkyy vähemmän kauniisti ulkopuolelle. Tämä on oivallinen langanpätkien keräilypaikka. Joku päivä otan kahvasta kiinni ja heitän koko komeuden sisältöineen karkeajäteastiaan. =)

Voikukkien aikaan

Malli: Unst, kirjasta Knitting On the Road

Lanka: Lanett, 80 g

Puikot: 2,5 mm bambupyörö

Luonnon vihreys on huumaavaa, mutta puolivillin nurmen lyhtyinä loistavat voikukat. Esittelyssä ovat kalpeankeltaiset Unst-sukat. Hieman mitäänsanomaton variointi mallista. Haalea väri ja keveä pikkusievä pitsi vievät kuitenkin ajatukset kesään.

60 pikku kurpitsaa

Malli: Little Pumpkins Sock

Lanka: Lanett, 100 % merinovilla, 90 g

Puikot: 2,5 mm bambusukkapuikot

Porkkanainen oranssi ei ole omia värejäni, mutta sukissa on hauska kokeilla parin kerän voimalla leikitellen. Neuloin taas kerran varteen lisää pituutta, kuusi mallikertaa yhteensä. Tuossa vaiheessa vaaka ilmoitti, että Lanettia on jäljellä jalkateräni tarvitsemat grammamäärät. En ole tyyli- tai muotitietoinen, ja tämähän onkin neuleblogi, joten esittelen nyt päivän kotiasun: luonnonvalkoiset modaalikalsarit pitsisin lahkein, indiskan ohut puuvillahame ja tärkeimpänä villasukat, joista luovun kotioloissa vasta heinäkuun helteillä.