Joulusukat kanelista, neilikasta

Malli: "Sydänpiparkakkusukat"

Lanka: Teetee Pallas, tumman ruskea 140 g,

80% villa, 20% polyamidi, 50 g / 130 m

Puikot: 2,5 mm

Näkymättömissä: ohutta kuminauhaa 4 m

Halusin tehdä talvisukat jostain hieman paksummasta yksivärisestä sukkalangasta, joka on uusi tuttavuus. Mallin tuli olla reipas ja yksinkertainen höystettynä pikku jujulla, kepeille pitsihärdelleille sanottiin kiitos ei tähän sukkaan. Pohjekavennukset! Fiilis sellainen rento joulunajan kotisukka kelsitossujen kanssa pidettäväksi.

Reunus on piparkakkumainen. Joustin kulkee sukan päällä alusta kärkikavennusten alkuun saakka, missä se vaihtuu sileäksi, kärjessä on silmukointi. Takana pohkeen tietämillä on sydänkuvio, se saa muotonsa pääasiassa kavennuksista. Mä sain sen perussukan, tavissukan, jossa on joustimen lisänä mauste mitä lähdin hakemaankin.

Pallas on lankana sen verran edullinen(2,75 € / 50 g),että joka kerän solmua tai paria pystyi tuskitta vilkuilemaan pehmeästi sormien läpi. Saas nähdä mitä se tykkää käytöstä sukkalankana. Näitä suunnilleen Nallen vahvuisia, yksivärisiä sukkalankakoostumuksella olevia ei yllin kyllin tunnu olevan markkinoilla.

Kaura-pipo

Malli: Kaura-pipo / Tikru

Lanka: Sublime Cashmere Merino Silk DK, 62 g, väri "Beetroot"

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Violetti vaatii totuttelua, se oli kuitenkin ainut paikalla ollut sävy missä oli ytyä sekä voimaa, ja halusin tehdä tästä langasta, tuntu on niin pyöreän pehmeä. Mun ensimmäinen itse neuloma pipo. Kaura-kämmekkäät on joutuneet suorastaan maaniseen käyttöön, tää myssy saattaa saada enemmän lomailua ihan vaan siitä syystä ettei sekin ole vihreä.

Sukkapuikoilla on paljon säätämistä, kellon viisareiden kulkua, peltirasiallisen suklaamanteleita, ruutupaperia, lyijykynää, pyyhekumia, kynttilöitä ja kärsivällisyyttä kysynyt projekti, piparkakkusukat.

Cappucinoa, alpakkaa, lattea, villaa...

Siellä ne ovat viettelevästi yhdessä ja samassa pikku putiikissa villat ja viinerit, mokka-aromit sekä netti. Nimittäin tänään avasi täällä Vaasassa ovensa neulenettikahvila Pirjoliisa. Tietysti siellä piti heti vierailla. Tunnelma oli mukava, langat hipelöitäviä ja suu makeana.

Pari lankapoimintoa hyllystä: Schachenmayr Nomottan Ecologico Camel, rouhea, hienostelematon "maalaislanka". Kuvitelmat lähti rehdin ulkoiluvillapaidan suuntaan, jota tuuletetaan paljon ja möyhitään lumihangessa puhtaaksi. Tekisin, jos osaisin. Teetee Aurean pehmeys sulatti sormenpäät. Siitä ehkä se norjalainen kolmiohuivi. Ja oli siellä kymmenen muuta ihanaa.

Mä ostin kuitenkin lankaa neulottaviksi sukiksi. Asetin tälle vuodelle pienimuotoisen, stressivapaan tavoitteen neuloa jokunen hämärän peitossa ollut juttu eli pyöreä huivi, sukat varvasaloituksella, ihmetellä Noroa sukkalankana, sekä suunnitella sukat. Viimeinen kohta on vielä auki. Ideoita ei ole, on vain jääräpäisyyttä sekä langat.

Käpy kädessä

Malli: Garter Stitch Mitts /Ysolda Teague
Lanka: Maija tuplana, 92 g, 85% villa, 15% polyamidi

Puikot: 3,5 mm

Ei näitä kauniiksi voi sanoa. Melko krouvit ne on, rouhean röpelöiset, pinta kuin traktorin jäljiltä. Patakinnasmaiset. Väriäkään ei siedä tuoda metriä lähemmäksi kasvoja, sinapinkeltainen kun ei kertakaikkiaan hehkeytä meikäläistä. Teki kuitenkin mieli tätä outoa okramaista vivahdetta. Tilasin sukkalangat samalta paletilta. Toivon ettei ensimmäinen räntäsade imeydy käpypeltisen pinnan läpi tai pohjoinen tuuli sujahda silmukoiden välistä. Silmukkaluvut on sovellettu, silmukoitava sauma siirretty ulkosyrjälle hieman alapinnalle, vaikka siitä huomaamaton tulikin. Peukalo lisätty. En ole kertaa useammin tutustunut lyhennettyihin kerroksiin, ja silloin sivutuotteena pukkasi reiäntapaista sekamelskaa. Ainaoikein-neuleeseen paksulla langalla käännös sulautui huomaamattomasti.

Vaasassa on kaksi lankakauppaa, sijainti kerän heiton päässä toisistaan samalla sisäpihalla Kauppapuistikon varrella. Molemmat myyvät erittäin hyvin tuulettunutta Maija-lankaa ulkokoreissa. Maijaa on erä ulkona molemmilla vuoden ympäri, aamusta aukiolon loppuun saakka, säässä kuin säässä, vuodesta toiseen. Eikö Maijakerät pääse sisälle! Siellä ne ovat kuin käytetyt polkupyörät pihalla. Ei ihme että olen ohittanut. Aina ei huvita luksustella. Oikea sävy oli siinä 1,90€:n (50g) hintaan niin Maijaa lähti pari kerää mukaan. Kelpo peruslanka.

Nyypposet, ruusunmarjojen inspiroimat kämmekkäät

Malli: Nyypposet

Lanka: Mondial Superwool, 100% merinovilla, 75 g

Puikot: 3 mm

Kämmekkäät on kätevät ensin alkusyksystä sellaisenaan, sitten sään viiletessä sormikkaiden kanssa. Polkupyörällä ajellessa sormet rullautuu kuitenkin tuulelta suojaan. Nämä lämmittää käsiä päältä.

Superwool oli tuliainen Roomasta. Ainut ohjeistus oli tuoda jotain missä ei ole tekokuituja. On tämä pehmeää, siloista herkkulankaa.

Lehahda punaan, varise keltaisena, taitu oranssiin

Malli: Elegant Ribbed Stockings; Favorite Socks/Ann Budd

Lanka: Novita Nalle aloevera, nöttöstä vajaa 100 g

Puikot: 3 mm

Tilpehööri: 1,5 m oranssia nauhaa

Äiti lainasi ystävällisesti jalkansa sukkamalliksi ja sai palkaksi mitäs muuta kuin kyseiset syysoranssinväriset lämmikkeet.

Haksahdin Nalleen elokuussa sävyn takia. Kuin kettu Anttilan hyllyssä. Ei tämä taida ihan hehkua, mutta yksi tuloillaan olleen vuodenajan väreistä tehosi silti.

Mehevyys ja täyteläisyys langasta puuttuu kaiken öljyämisen jälkeenkin. Niinpä lyhensin sukkaa ohjeen pituudesta, jotta yksi 100 g:n kerä riitti.

Ohitin mallin varsinaisen jujun, mikä oli muotoilla pitkää vartta vaihtelemalla puikkokokoa. Sipsautin kolmosilla koko pätkän.

Tyttömäistä

Aavan kaulaliina; n. 160 x 15 cm

Lanka: Marks&Kattens Karusell, merinovilla, 110g

3,5 mm puikot

puuvillanauhaa ja muliinilankaa

Jostain syystä miellän, että ainaoikein sopii lapselle tuleviin neuleisiin erityisen hyvin. Se näyttää siltä. Lisäksi helppo toteutus oli sopiva pehmeä lasku mulle muutaman kuukauden neulomishuilin jälkeen.

Mutta piristävinä ratkottavina tuli vastaan pari mutkaa, joista toinen oli aurinkorasvakohellus. Neuloin laiskimus pätkän rasvatuin käsin, ja kaulaliina värjääntyi tältä matkalta violetin sävyyn. Vaikka mistä kulmasta katsoi ja eri valoissa niin selvä raita siinä oli. Valmis huivi pääsi kylpyyn, eikä tahraa enää huomaa.

5 25 g:n pikkukerää ennusti kymmentä pääteltävää langanpäätä. Vaikka ei sen enempää, silti ei huvittanut kuin alku ja loppu. Superwash-käsitellyn Karusellin säikeet eivät takertuneet käsien välissä hangaten kovin helposti toisiinsa, haaste. Harjottelin ja yritin silti tehdä langanliitäntäkohdista mahdollisimman huomaamattomia. Rullasin lankaa auki ja revin osan säikeistä pois ohentaen sitä. Neulalla pujottelin ja hieroin vedellä kostutettua vaihdoskohtaa.

Toivottavasti on pehmeä ja lämmin. Niminauhan laitoin että huivissa on edes joku hauska yksityiskohta.

Siniset iltasukat

Malli: Evening Stockings for a Young Lady, Knitting Vintage Socks

Lanka: Phildar Preface; 70% villa, 30% polyamidi;

50 g - 193 m, 100 g

Puikot: 2 mm; tiheys 34 s/46 krs - 10 cm

Sukat on tehty muuten ohjeesta tapittaen, paitsi varteen tuli mallikerta tai pari lisää, kantapäästä vähensin kerroksia, ja varpaat on kavennettu vähemmän äkkijyrkästi. Lisäpituus sääreen ei olisi ollut pahitteeksi, mutta simppeli mallineule puudutti. Tässä on mun ensimmäiset siniset villasukat kuitenkin.

Langasta ei ole sen kummempaa raportoitavaa, ihan hyvältä se tuntui. Tämän vahvuiset sukkalangaksi kelpaavat yksiväriset villaylivoima koostumuksella ovat täällä vähän kortilla, jos haluaa langan samantien. Tai sitten pitää tutkia valikoimia tarkemmin. Pienestä lankaputiikista löytyi onneksi tämä, mutta värivalikoimakin oli pieni.

Tiheys on pahvimaisempaa kuin lankavyötteen suositus, mutta napakkuus tuntuu sukissa hyvältä! Ne on ihanasti vähän jämäkämmät kuin mun sukat yleensä, ja pysyy jaloissa lupaavasti. Tykkään, vaikkakin oma fiilis on enemmän vintage kuin nuori neito.

Norotellen kärjestä varteen

Malli: perussukka kärkialoituksella

Lanka: Noro Kureyon Sock Yarn,

värikoodi S185, 70 g

Puikot: 2,5 mm

Taas sukat. Mutta piti testata tuo lanka. Täytyy myöntää, että noron sukkalanka on persoonallista. Kaikki muut sen piirteet lienee makuasioita paitsi solmut. Hämmentävä materiaali. Kerä oli mun ensimmäinen, mutta en osaa sanoa oliko se viimeinen. Sukkalangan olemus sai aikaan nurinaa, mutta ehkä lämpenen hitaasti.

Mulle uutta langan lisäksi oli neuloa sukka kärjestä aloittaen. Vähän hitaanlaisesti pääsen tositoimiin näiden uusien tekniikoiden kanssa. Sujui se ihan hyvin, kantapää osui nappikohtaan ensiyrittämällä. Pitää tutkia joskus muitakin variaatioita, tässä neuloin ensin kantapään ja sitten kiilakavennukset. Varsi ei kiinnosta kuin väriensä puolesta, sillä se on 2o2n. Mun päättelemä reuna ei ole ihan niin kimmoisa ja hyvä kuin luotu.

Väri-iloittelua vai värisekamelskaa. Tässä norossa taitaa olla hieman maanläheiset sävyt.

Huivin jälkilämmössä syntyneet

Child's First Sock kirjasta Knitting Vintage Socks

Lanka Lorna's Laces Shepherd Sock, 84 g;

80% villa, 20% nylon

väri "Manzanita"

puikot 2½

Tuntui hyvältä tehdä pitkästä aikaa villasukat! Ja pitihän mun vihdoin ja viimein korkata tuo kirja. Sukat neuloin muuten ohjeen mukaan, mutta varressa on kuvion toistoja 7:n sijaan 8. On pakko tehdä ihan aina varteen vähän ekstraa ohjeeseen verrattuna. Taipumusta vois perustella vaikka sillä, että saa lankaa käyttöön eikä hukkakerälle tai niin, että kun mallin tekeminen sujuu, tekee mieli porskutella sujuvasti jatkoajalle.

Shepherd Sock solidlankoihin ei varmaan voi kyllästyä ikinä, ja lisätenhoa tuo sen suhteellisen vaikea saatavuus.

Poimin kantalapun reunasta kokeeksi silmukat puolta numeroa pienemmillä puikoilla. En neulo niitä ikinä kiertäen, koska näin ne takuuvarmasti erottuvat muusta joukosta. Sinne ne katosivat pieninä ja sievinä kantalapun reunan alle, tosin eipä tuossa eroa taida olla havaittavissa muihin sukkiin. Tulipa testattua.

Ostoslistalla lukee välikoon sukkapuikot koko 2,25. Tykkäisin puisista, mutta mietityttää kestääkö ne poikki rasahtamatta. Lisäksi monet tuntuu olevan normipituutta pätkempiä.

Shetland Tea Shawl

Ohje löytyy kirjasta A gathering of lace

Lankana teetee Elegant, 136 g; 50 g = 500 m;

70% kampavilla, 30% tussahsilkki,

jojobaöljy, aloe vera, e-vitamiini

Puikkokoko 3,5 mm

Aloin tehdä huivia ihanan verkkomaisen diamond madeira-kaavion takia. Keskustan umpiomainen shetland fern ja horseshoe sekä reunafyrry beechleaf edging teki mieli harppoa yli, vaikka tietysti ne ovat tärkeä osa valmista huivia. En tiedä mikä tuossa reikäisimmässä osuudessa kiehtoo, ehkä vinoneliömäiset keveät lankojen varassa leijailevat kuviot.

Se piti vaan neuloa maltillisesti vaihe vaiheelta. Ohje ei onneksi ole kaavioiden jatkuvaa kyttäämistä vaativa hermoprässi, sillä muutaman silmukan pituinen mallikerta toistuu samana koko kerroksen.

Haastavin vaihe oli jokusen aloitusyrityksen vaatinut ensimmäinen kierros. Piti laittaa neljä metallista sukkapuikkoa, ohut luisuva lanka ja vaivainen pikkumäärä silmukoita kuriin.

Elegantin väri 118 on syvä puhdas punainen. Tuntuma on pehmeä, sileä ja sopivan ohut, eikä lanka kiertynyt selvittelyä vaativiin solmuntapaisiin.

Olihan siinä sopivasti väkertämistä, joten sen valmistumista sai juhlia. Herkuttelin leivoksella kun 115. nuppineula oli irti.

Varaslähtö keväisen vihreään

Täällä Vaasassa järjestettiin kädentaitomessut viime viikonloppuna 7.-8.2.2009. Uteliaisuus voitti, vaikka olin hiukan käärmeissäni 8€:n sisäänpääsymaksusta. Mielestäni se on aivan suhteettoman kallis hinta siitä, että pääsee salin puolelle ostoksille. Oikeastaan ei edes kiinnosta selitykset, mistä kaikesta tiketin hintava euromäärä koostuu. Asiakkaana tilanne tuntuu yhtä kummalliselta kuin marketin ovella olisi lipuntarkastus. Kameran käyttö kiellettiin, joten raportti on sitten sanallinen ja hieman tympeä, kauniita tuotteita olisi ollut kivempi hehkuttaa kuvin.

Työnäytöksiä soisi näkevänsä enemmän. Kierroksellani törmäsin ainoastaan kahteen, sukanneulojaan ja neulahuovuttajaan.

Mutta Kaskisista tuleva sinivihreä keramiikka saa aina aikaan täydennyshaluja, ja Titityyn lankaosasto on neulovan naisen karkkikauppa. Niin lumoavia lankoja. En revennyt kuitenkaan ostamaan paria pilvenhattaraista mohairsilkkivyyhtiä enempää. Neulomisesta kipeytyvä käsi on hyvä hillitsijä.

Paperipussissa kotiin lähti kevyt ihanainen saalis, kaksi 25 g:n vyyhtiä Silk Cloudia. Ulkona sataa lunta ja pakkasta on -8˚c, mutta kerijän ajatus otti varaslähdön kevääseen. Jotenkin tuo vihreä alkaa näihin aikoihin...

Mutta onnettoman keskeneräinen on eräs jouluna aloitettu joulunpunainen etana, Shetland Tea Shawl. Toisaalta Diamond Madeira-mallikertaa on sen verran mielenkiintoista tehdä, ettei tällä kiire olekaan, mitä nyt väripäivityksen tarvitsisi.

Ihanaa, ne on vyyhtilankoja

Lorna`s Laces Shepherd Sock "Manzanita" seuralaisenaan Teetee Elegant, väri 118

Ei edes silloin, kun kerin merinosilkkiä Laminaria huiviin käsipelillä tuolin selkänojalta 1400 m + 1400 m pätkät, käynyt mielessä hankkia puuhaan suunniteltuja apulaitteita.

Olen nimittäin hulluna käsin kerimiseen. Se on ensitutustumista materiaaliin. Touhu on kuin kiireetöntä dreijaamista langalla, kerä kasvaa ja muotoutuu käsissä. Villa lepää rennosti pingottamattomana. Valmiit pehmeät kerät ovat hauskasti jokainen itsensä näköisiä. Lanka kuorii kerää neulottaessa ulkopinnalta sisäosaa kohti.

Ehkä tämä hupsu ihastus johtuukin vain siitä, etten ole tottunut kätevämpään ja nopeampaan tapaan hoidella vyyhti vempaimilla neulontakuntoon.